Yhtenä nykypäivän muoti-ilmiön, kevytretkeilyn, kulmakivistä voidaan pitää vesimäärän optimointia. On nimittäin melkolailla itsestään selvää, että vesi tuo suurimman osan painosta kulutustavaroiden puolella, mikäli sitä kantaa vaikka päivänkin määrän kerralla. Kerralla kannettavan vesimäärän sopeuttamisella ja täyttöpaikkojen suunnittelulla saa repustaan huomattavan kuorman pois. Mutta mitkä ovat vaihtoehdot: modernit suodattimet vai vedet suoraan purosta?
Varsinkin Lapissa kuulee toisinaan sanottavan: "Heittäkää ne raanavedet pois pulloista ja ottakaa puroista, joissa on varmaan puhtaampaa vettä kuin vesijohdoissa." Tiedä häntä, mutta ainakin olen itse - ja varmaan aika moni muukin - juonut vettä Lapin puroista ja todennut sen loistavaksi. Omalta osaltani olen kyllä soveltanut samankaltaista sääntöä myös Etelä-Suomessa retkeillessäni, eli toisin sanoen kirkasvetisestä virtaavasta purosta voi hyvin ottaa juomavedet. Viimeisimpänä mainittakoon Sipoonkorven kansallispuiston alue, missä joimme porukalla vettä harjanteilta tulevista kirkasvetisistä puroista. Sekä Sipoonkorven että Nuuksion alueilla olemme myös huoletta laittaneet ruuat puro-, lampi- tai järviveteen riippumatta paikasta. Toki ruokaa laittaessa on vettä keitetty hetken aikaa, joten sen käyttö on vielä turvallisempaa. Tässä vain muutama esimerkinomainen tapaus, miksi vettä ei voisi ottaa suoraan luonnosta riippumatta siitä onko Espoossa vai Ylä-Lapissa. On kuitenkin huomioitava, että samasta paikasta kerralla otettu/juotu vesimäärä on yleensä melko pieni, eli toisin sanoen sitä ei juoda jatkuvasti vuosi tolkulla.
Patagonian perustajalla Yvon Chouinardilla on aika mielenkiintoinen kommentti aihetta sivuten kirjassaan (Suuri seikkailu - Vastahakoisen liikemiehen tunnustukset). Toki se on hieman rujo, mutta mielestäni melko osuva.
"Tulimme aina sairaiksi huonosta vedestä, eikä meillä ollut varaa lääkkeisiin, joten jauhoimme hiilet nuotiostamme, sekoitimme jauheen ja pari desiä suolaa lasilliseen vettä ja joimme seoksen oksetusaineena. Tajusin pian, että jos aioin viettää loppuelämäni juomalla huonolaatuista vettä ja syömällä kolmannen maailman katukeittiöissä ja basaareissa, siihen olisi parempi alkaa tottua. Luonnollisen immuniteetin kehittäminen ei ole helppoa, mutta jos ei vain suostu ottamaan Flagylia ja antibiootteja, eikä juo ionisoitua tai kloorattua vetta, immuniteetti kasvaa vähitellen. Se on tietyntyyppistä homeopatiaa. Vielä tänä päivänäkin juon jokaisesta purosta, josta kalastan, ja tulen enää harvoin sairaaksi."
Toisaalta joissain paikoissa, esimerkiksi Suomen ulkopuolella, on varsin tarpeellista käyttää jonkinlaista veden puhdistinta. Tällaiset välineet kuuluvat omasta mielestäni kuitenkin sellaisiin paikkoihin, missä vesistössä on luonnostaan jokin bakteeri/pieneliö, jolta oma elimistönsä on suojattava. Onko tällaisessa ympäristössä retkeileminen sitten miellekästä, jollei ole pakottavaa syytä? Mielestäni olisi kuitenkin tärkeintä pitää vesistöt puhtaina varsinkin ihmisen aiheuttamista päästöistä, sillä onhan puhdas makea vesi yksi Suomen merkittävimmistä luonnonvaroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti