Jos retkeilyvaatetuksesta pitää keksiä yksi sääntö taikka sana, tulee varmasti monelle mieleen kerrospukeutuminen. Tuo yksi ylivertainen pukeutumistapa, joka on syntynyt jo kauan ennen retkeilyvaatetusbuumin räjähdysmäistä kasvua. On usein turhan konservatiivista todeta, että ennen oli kaikki paremmin. Tässä tapauksessa uskallan kuitenkin todeta, että ainakin ennen tiedettiin, mikä oli toimiva ratkaisu. Merinovillaa tai villaa ylipäätään, maailman kolkasta riippuen, on käytetty aivan ammoisista ajoista lähtien kaikennäköisissä vaatekappaleissa. Itse olen joskus kuullut sellaisenkin väitteen, että merinovillaa pidettiin ominaisuuksiltaan yhtenä parhaista materiaaleista silloin, kun gore-tex ei vielä ollut murtanut itseään vaatetusmaailmaan.
Tässä saattoi tulla oma kantani selväksi, mutta haluan valottaa asiaa tarkemmin, miten olen siihen päätynyt. Varhaisemmassa lapsuudessani käytin paljonkin villaisia alusvaatteita, varsinkin luonnossa liikuttaessa. Silloin tuskin ymmärsin niiden teknisiä ominaisuuksia, mutta ne olivat mukavat päällä ja tuntuivat ajavan tarpeensa. Myöhemmin siirryin keinokuituisten käyttöön varmasti osittain helpomman ja halvemman saatavuuden vuoksi. Olin keinokuituisiin kerrastoihin hyvinkin tyytyväinen reilun 10 vuoden ajan, sillä ne olivat mukavat päällä ja tuntuivat siirtävän kosteuttakin pois iholta. Pesua ne kylläkin vaativat, sillä hienhaju tarttui niihin kerrasta parista kuin takiaispallo. Se lähti tietysti aina pesussa pois.
Muutama vuosi sitten tein tuttavuutta villan kanssa uudemman kerran, kun ostin merinovillaisen väli-/aluskerrastopaidan. Huomasin siinä heti pehmeän ja miellyttävän olemuksen, ja pesuksi riitti tuuletus. Olihan paita tietysti hyvä myös pestä silloin tällöin. Hiljattain olen siirtynyt merinovillaherännäisyydessäni myös ohuempiin aluspaitoihin, niin pitkä- kuin lyhythihaiseen, sekä pitkiin alushousuihin.
Merinovillan hengittävyys sekä kosteuden sitomiskyky tekevät siitä loistavan materiaalin niin kesään kuin talveenkin. Se pystyy sitomaan kosteutta kolmanneksen painostaan tuntumatta kuitenkaan märältä, ja toisekseen se myös lämmittää kosteanakin. Pesun tarpeesta voin kertoa käytännön kokemuksesta, että käytin lyhythihaista paitaa kesätyössä flanellipaidan alla, ja pesin sitä ehkä noin 3 - 4 viikon välein. Minkäänlaista hajuhaittaa ei ollut, mitä paita nyt muuttui hieman löysemmän oloiseksi, mutta pesu palauttaa kuosikkuuden. Toissa kesänä käytin keinokuituista aluspaitaa samaan tarkoitukseen, ja voin kertoa, että hikisen keinokuitupaidan laittaminen päälle seuraavina päivinä ei ole se miellyttävin kokemus.
Nykyään on myös retkeilyvaatetuksen parissa noussut voimakkaasti puheenaiheeksi kierrätys, mihin keinokuitu pystyy vastaamaan, mutta villa ei välttämättä niinkään tehokkaasti. Muovisia kuituja on nimittäin helpompi rikkoa ja muokata uudelleen, kun taas villan kohdalla uusiomateriaalin ominaisuudet eivät ole samalla tasolla kuin neitseellisessä villassa. Toki mielestäni villan kohdalla on huomioitava harvemmat pesukerrat, mitkä ovat makean veden kulutuksen kannalta varmasti parempi koko tuotteen elinkaarta ajatellen. Ja toisekseen luonnonmateriaali yleensä säilyttää paremmin ominaisuutensa vuosienkin saatossa, mikäli sitä hoidetaan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti